Kesäyön 2014 Unelmapentujako?

Olisi ehkä viisainta olla ihan hiljaa, omista raskauksistaankaan en ole uskaltanut puhua ennen aikojaan, mutten malta. Namu ja Romeo tapasivat juuri juhannuksen kynnyksellä ja meno oli iloista. Meitä anopin kanssakin nauratti, ei se ihan sujunut... Namu on ollut sitten keskiviikon normaalia rauhallisempi ja vaisumpi. Syy voi kyllä olla ruoissakin, ne kun ovat olleet hiukan poikkeavia. Tavallista parempia. :) Liitän filmin pätkän tähän, kunhan opin käyttämään pilviäni.


Tyhjäksi jäi.

Pentujen kanssa jäämme odottamaan Nasun kasvamista isoksi ja sitten  miettimään olisiko sulhanen villakoira vai toinen f1-labradoodeli. Tällä hetkellä kallistun toisen villakoiran suuntaan, mutta keskustellaan ja kuulostellaan.

Siis toistaiseksi iloisiin näkemiin ja kuulemiin.

Kuulumisia kesän jälkeen

Molemmat pennut lähtivät uusiin koteihinsa kesän kauneimmalla kynnyksellä sunnuntaina 2.6. 2013 kahdeksan viikon ikäisinä.

Minulla on ollut suuri ilo tavata pentuja monta kertaa. Molemmat saivat todella hienot ja rakastavat kodit. :)

Nyt lokakuussa 2013 koiratyttöset ovat noin 15-kilosia ja kasvuaikaa on ehkä vielä muutamia viikkoja. Turkit ovat kehittyneet hiukan eri suuntiin toisen turkin ollessa aavistuksen lyhyempi ja toisen ollessa hiukan pidempi. Turkkeja on nypitty ja kasvoista suurimpia leikelty, jotta ihanat silmät näkyisivät.

Molemmat ovat erittäin fiksuja, älykkäitä, kilttejä ja oppivaisia. Kumpikaan ei ole omaksunut labradorin ruokahimoa, mutta molemmat vaikuttavat paukkuvarmoilta ja rohkeilt. Ihmisystävällisyys istuu niissä ytimessä, ne tulevat riemulla tutustumaan uusiinkin ihmisiin.

Minä sekoan ne nähdessäsi ja nekin vaikuttavat melkoisen riemukkailta. Olen ylpeä, että olen saanut olla niiden apumamma. :))

Kuvassa Nasu Naskalihammas ollessaan meillä hoidossa noin neljän kuukauden ikäsenä.
                                                        Onko HIUKAN söpö?

 

 

 

Eilen, iät 6 viikkoa,
selvisi sitten molemmille nuppusille omat kodit:
molemmat pääsevät ihanaan perheeseen.

 

 

Toisessa on pieni, hurmaava poika ja toisessa kaksi fiksua nuorta.

Vaikka en uskalla edes ajatella miltä tuntuu, kun ne lähtevät,
 olen hyvin iloinen siitä, että ne pääsevät
Hyviin Koteihin.

 

Luovutus tapahtuu kesäkuun alussa.

 

Hui.

 

 

 

 

 

Omia lempipaikkoja

Jostain syystä molemmat ovat mieltyneet kahden tuijan väliin muodostuneeseen koloseen. Sinne eivät muut mahdu. Vasemmalla "Nekku" ja oikealla "Nasu Nuppunen".

Tänään oli niin kuuma päivä, että kaikki koirat etsivät varjoa. Tässä tuumitaan, että sohvan alla voisi olla sopiva nukkua, jos sinne mahtuisi.

Pari päivää sitten se tapahtui: toinen pentu hukkui! Me kaikki kuljimme ympäri tonttia ja etsimme Nasulia. Melkoisen tovin jälkeen se löytyi turvallisesti nukkumasta eteisen vaatetangon alta, kenkien seasta, henkarista pudonneen vaatepussin alta - hyvin tyytyväisenä.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

 

 

Vauvelit matkivat isoja koiria kaikessa, missä kykenevät ja suuri osa siitä on hyvä juttu.

Ne haluavat nukkua päiväunia keskellä eteisen lattiaa tai tuulikaapissa. Ne tekevät asioitaan pihalle - tai sisällä ollessaan paperille. Joskus on sattumia lattiallakin. Me pyyhimme kaikki pisulivahingot hyvin pois ja vielä viimeiseksi laimennetulla tolu-liuoksella hajujen muuttamiseksi.

 

 

 Kumpi on aito?

Ruokailutilanteissa isot ovat oppineet ymmärtämään, että pienillä on ruoka-aikoja paljon enemmän ja niitä ei saa tuupata pois niiden kupilta.

Reviiri laajenee

Nyt ei riitä enää mitkään aidat!



Jo muutama päivä sitten Nekku kiipesi pentulaatikon reunan yli. Vinkuna oli jo aiemmin ollut sitä luokkaa, että laatikon ovea on pidetty auki ja huoneen ovelle on laitettu portti. Pennut ovat siis päässeet kulkemaan tuossa noin 10 neliön huoneessa.

Eipä riitä lainkaan. Molempien mielestä on paljon mukavampaa olla ja nukkua siellä, missä kaikki muutkin liikkuvat. Luonnollisesti.




Säiden lämmettyä laitoin pennuille pihalle aitauksen, jonka yksi kohta on hiukan matalampi, jotta Namu pääsee sieltä pois ja takaisin.



Pari päivää meni hyvin, mutta tänään Nekku katsoi muorista mallia: "Aha, yli." Se kiipesi matalamman aidan yli. Ja melkein samaa vauhtia pihaportista autopihalle...



Hiukan suivaantuneena aitasin Namun pentujen kanssa piha-aitaukseen niin, ettei Namukaan päässyt sieltä pois. Jonkin ajan kuluttua tultuani pihalle takaisin huomasin, että Namu oli kaivanut maahan valtavan kuopan ja roiskinut kaikki mullat kahden sikeästi nukkuvan vauvansa päälle. Että kuva vai? Paloi käämi niin, ettei huvittanut ottaa kuvaa.

Namu takapihalle arestiin ja pennut pesuun - huomasin olla rento ja ystävällinen, ettei niille tulisi pesukammoa. Hyvin meni.

Sitten vein Namun pitkälle pyörälenkille ja pesin senkin. Nyt koko porukka nukkuu sisällä.

 

 

Kolmas viikko

Kolmannen viikon aikana pienempi Nasu kasvoi ja otti isomman Nekun lähes kiinni painossa.

Nasu vaikutti motorisesti edistyneemmältä. Tässäkin kuvassa Nasu muistuttaa asennoiltaan jo koiraa ja Nekku vielä vesirottaa. :)

Pennuille laitettiin pesän ulkopuolelle matto, jolle ne nostettiin ihmettelemään omin jaloin uutta uljasta maailmaansa!

 

 

Voi ihme ja kumma!

 

Kaakeli oli niin liukas, niin liukas, että peppu tahtoi aina notkahtaa lattialle ja jalat jäädä jälkeen.

Nasu on päässyt tässä Paapan syliin.