Kuulumisia kesän jälkeen

Molemmat pennut lähtivät uusiin koteihinsa kesän kauneimmalla kynnyksellä sunnuntaina 2.6. 2013 kahdeksan viikon ikäisinä.

Minulla on ollut suuri ilo tavata pentuja monta kertaa. Molemmat saivat todella hienot ja rakastavat kodit. :)

Nyt lokakuussa 2013 koiratyttöset ovat noin 15-kilosia ja kasvuaikaa on ehkä vielä muutamia viikkoja. Turkit ovat kehittyneet hiukan eri suuntiin toisen turkin ollessa aavistuksen lyhyempi ja toisen ollessa hiukan pidempi. Turkkeja on nypitty ja kasvoista suurimpia leikelty, jotta ihanat silmät näkyisivät.

Molemmat ovat erittäin fiksuja, älykkäitä, kilttejä ja oppivaisia. Kumpikaan ei ole omaksunut labradorin ruokahimoa, mutta molemmat vaikuttavat paukkuvarmoilta ja rohkeilt. Ihmisystävällisyys istuu niissä ytimessä, ne tulevat riemulla tutustumaan uusiinkin ihmisiin.

Minä sekoan ne nähdessäsi ja nekin vaikuttavat melkoisen riemukkailta. Olen ylpeä, että olen saanut olla niiden apumamma. :))

Kuvassa Nasu Naskalihammas ollessaan meillä hoidossa noin neljän kuukauden ikäsenä.
                                                        Onko HIUKAN söpö?

 

 

 

Eilen, iät 6 viikkoa,
selvisi sitten molemmille nuppusille omat kodit:
molemmat pääsevät ihanaan perheeseen.

 

 

Toisessa on pieni, hurmaava poika ja toisessa kaksi fiksua nuorta.

Vaikka en uskalla edes ajatella miltä tuntuu, kun ne lähtevät,
 olen hyvin iloinen siitä, että ne pääsevät
Hyviin Koteihin.

 

Luovutus tapahtuu kesäkuun alussa.

 

Hui.

 

 

 

 

 

Omia lempipaikkoja

Jostain syystä molemmat ovat mieltyneet kahden tuijan väliin muodostuneeseen koloseen. Sinne eivät muut mahdu. Vasemmalla "Nekku" ja oikealla "Nasu Nuppunen".

Tänään oli niin kuuma päivä, että kaikki koirat etsivät varjoa. Tässä tuumitaan, että sohvan alla voisi olla sopiva nukkua, jos sinne mahtuisi.

Pari päivää sitten se tapahtui: toinen pentu hukkui! Me kaikki kuljimme ympäri tonttia ja etsimme Nasulia. Melkoisen tovin jälkeen se löytyi turvallisesti nukkumasta eteisen vaatetangon alta, kenkien seasta, henkarista pudonneen vaatepussin alta - hyvin tyytyväisenä.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

 

 

Vauvelit matkivat isoja koiria kaikessa, missä kykenevät ja suuri osa siitä on hyvä juttu.

Ne haluavat nukkua päiväunia keskellä eteisen lattiaa tai tuulikaapissa. Ne tekevät asioitaan pihalle - tai sisällä ollessaan paperille. Joskus on sattumia lattiallakin. Me pyyhimme kaikki pisulivahingot hyvin pois ja vielä viimeiseksi laimennetulla tolu-liuoksella hajujen muuttamiseksi.

 

 

 Kumpi on aito?

Ruokailutilanteissa isot ovat oppineet ymmärtämään, että pienillä on ruoka-aikoja paljon enemmän ja niitä ei saa tuupata pois niiden kupilta.

Reviiri laajenee

Nyt ei riitä enää mitkään aidat!



Jo muutama päivä sitten Nekku kiipesi pentulaatikon reunan yli. Vinkuna oli jo aiemmin ollut sitä luokkaa, että laatikon ovea on pidetty auki ja huoneen ovelle on laitettu portti. Pennut ovat siis päässeet kulkemaan tuossa noin 10 neliön huoneessa.

Eipä riitä lainkaan. Molempien mielestä on paljon mukavampaa olla ja nukkua siellä, missä kaikki muutkin liikkuvat. Luonnollisesti.




Säiden lämmettyä laitoin pennuille pihalle aitauksen, jonka yksi kohta on hiukan matalampi, jotta Namu pääsee sieltä pois ja takaisin.



Pari päivää meni hyvin, mutta tänään Nekku katsoi muorista mallia: "Aha, yli." Se kiipesi matalamman aidan yli. Ja melkein samaa vauhtia pihaportista autopihalle...



Hiukan suivaantuneena aitasin Namun pentujen kanssa piha-aitaukseen niin, ettei Namukaan päässyt sieltä pois. Jonkin ajan kuluttua tultuani pihalle takaisin huomasin, että Namu oli kaivanut maahan valtavan kuopan ja roiskinut kaikki mullat kahden sikeästi nukkuvan vauvansa päälle. Että kuva vai? Paloi käämi niin, ettei huvittanut ottaa kuvaa.

Namu takapihalle arestiin ja pennut pesuun - huomasin olla rento ja ystävällinen, ettei niille tulisi pesukammoa. Hyvin meni.

Sitten vein Namun pitkälle pyörälenkille ja pesin senkin. Nyt koko porukka nukkuu sisällä.

 

 

Kolmas viikko

Kolmannen viikon aikana pienempi Nasu kasvoi ja otti isomman Nekun lähes kiinni painossa.

Nasu vaikutti motorisesti edistyneemmältä. Tässäkin kuvassa Nasu muistuttaa asennoiltaan jo koiraa ja Nekku vielä vesirottaa. :)

Pennuille laitettiin pesän ulkopuolelle matto, jolle ne nostettiin ihmettelemään omin jaloin uutta uljasta maailmaansa!

 

 

Voi ihme ja kumma!

 

Kaakeli oli niin liukas, niin liukas, että peppu tahtoi aina notkahtaa lattialle ja jalat jäädä jälkeen.

Nasu on päässyt tässä Paapan syliin.

17.4. Tassunpohjat valmiina kulkemaan

 

 

Anturat ovat muuttuneet mustiksi. Täältä tullaan elämä.

 

 Illalla pentulaatikossa tapahtui taas. Nyt molempien silmät raoittuivat sen verran, että sieltä pilkistivät silmät. Tosin suurimman ajan ne nukkuvat edelleen tai haahuavat nukkuvan oloisina maitomasulle tai laatikon reunoille.

 

 

Nasu, jonka maha on kohtuullinen, osaa vetää jalkoja alleen ryömiessään eteenpäin niin, että sanoisin sen eileen ottaneet ensiaskeleensa. Me innostuimme vain siitä niin paljon, että Namun täytyi änkeä paikalle kohkaamaan ja pentu melkein jäi kirjaimellisesti jalkoihin. :)

 

Nekku on lempinimensä mukaisesti syönyt tehokkaammin ja sen maha on sitä tyyliä, että jalat eivät oikein kanna. Nyt täytyy olla tarkkana, että emme enää houkuta sitä syömään ylimääräistä ohjaamalla sitä Namun luoksen imemään.

 

Herkästi käy niin, että pennut nukkuvat ja ihmiset menevät niitä katsomaan ja silittämään. Silloin Namu tulee paikalle ja alkaa nuolla pentuja puhtaaksi ihmisen hajusta tai "mustasukkaisuuttaan" ja siitä pentu herää ja alkaa ynistä ja me luulemme, että sen on nälkä ja autamme sitä Namun nisille. Oppia ikä kaikki. 

Ensimmäinen viikko

 

 

 

 

 

 

Ensimmäisen viikon aikana pennut tietenkin siis kasvoivat ja kehittyivät nisälle siirtymisessään. Ne haistavat heti huoneeseen tulijan, ja Namun tullessa alkavat heti huomautella olemassaolostaan ynähtelemällä ja alkamalla liikkua pois pesän laidoilta. Paitsi jos ovat juuri syöneet ja vahvasti unten mailla.

Viikon puolivälissä pennut alkoivat rapsutella kylkiään, jos niitä hiukan kutitteli kupeesta. :)

Tänään Nekku yninän sijaan melkein haukahti!

 

16.4. Ikä kymmenen päivää

Tänään pentu tirkisti hitusen luomenraosta!!
Pentujen silmät yleensä aukeavat 10-14 päivän iässä, mutta ne näkevät silmillään vasta muutaman päivän jälkeen.

 

 

Ja muutenkin sitä ollaan reteempiä: sitä maata retkotetaan raajat rennosti levällään, eikä enää olla käppyrässä häntä jalkojen välissä.

 

Hetkittäin ne nostavat kokeeksi itseään etu- tai takajalkojen varaan.

 

Ja maha kasvaa...

 

Leikkasin molemmilta kynnet.

 

Kohisevaa kasvua

 

 

 

 

Pennut ovat kasvaneet huimasti!

Punnitsen ne aina iltaisin niiden ollessa maidonraukeita ja nukkumaisillaan.

 

 

 

"Nekku" on lisännyt painoaan syntymästään viikossa 124 %.

Muutos on 473 g:sta 1062 g:aan.

 

 

"Nasu" on lisännyt painoaan syntymästään ekan viikon aikana 134%.

Muutos on 407 g:sta 953 g:aan.

 

 

 

Niiden punnitus onnistuu parhammin, kun käärin ne pieneen pyyhkeeseen. Kapaloituina siihen, ne pysyvät paikoillaan. Nyt ne eivät kuitenkaan mahdu enää vaa ´alle pituudestaan, joten minun täytyi laittaa punnittava kapaloineen jäätelöpurkkiin ja tietenkin vähennellä apuvälineiden painot pois.

 

 

Vauvalaatikossa

 

Ensimmäisen viikon päivät kuluivat pennuilta syödessä, nukkuessa ja peseytyessä. Emo huolehti näistä hyvin. Ruokaa on tarjolla runsaasti ja nuolemista niin, että masu on aina vaalenpunainen ja puhdas. Molemmat kääpertävät pentulaatikon nurkkiin tai reunoihin nukkumaan.

 

Pentulaatikon pohjalla on ohut patja, sen päällä kosteutta pitävä entinen pöytäliina ja päällimäisenä koirin oma täkki taiteltuna niin, että kun sen neljä pintaa on likaantunut, koko täkki pestään. Niitä on meillä kaksi kappaletta. Namu nuolee pois kaikki pentujen pisut ja kakit ennenkuin ne ehtivät edes ulos. Namun omat synnytyksenjälkeiset eritteet likaavat petiä tässä vaiheessa.

 

Penni pysyttelee laatikon ulkopuolella, vaikuttaa siltä, ettei se edes ole tervetullut pentujen luo. Saa nähdä siirtyikö meidän perheen koirien johtopaikka nyt Namulle.

 

Namun ruokahalu ei ole palautunut entiselleen. Minun on ollut pakko sekoittaa sen nappula-annokseen maustamatonta jogurttia tai kananmunaa, jotta se olisi syönyt. Tästä ylellisyydestä kyllä karsiudutaan eroon ylimääräisten kilojen myötä pentujen jälkeen. Juominenkin on normaalin niukkaa.

 

8.4. Toka päivä

Nyt tuntuu, että uskallan hiukan paremmin hengittää.  Emo ja pennut tuntuvat nyt paremmin löytävän toisensa. Pennut ovat lisänneet liikkumistaan. Ne kääpertävät ällistyttävän päämäärätietoisesti ympäri pentulaatikkoa. Toisinaan ne näyttävät hakeutuvat emonsa jalkojen alle suojaan ja lämpöön.

 Täydellä mahalla ja saatuaan tarpeeksi emon myllytysnuolemisesta ne tuntuvat hakeutuvan pesän reunoihin suojaan tai mahdollisen vierailijan alle tai kylkeen. Ne myös tuntuvat viihtyvän  kaksistaan, lähekkäin ja päällekkäin.

Kodinhoitohuoneen lämpötila on yli 25 astetta ja lattialämmitys pitään pesänkin pohjaa mukavana. Namu astuu vielä joskus pennun päälle ja pentu älähtää kirkkaasti. Namu ei tunnu siitä hätkähtävän, hyvä jos nousee ylös.

7.4. Eka päivä

Ylemmän kuvan väri on lähempänä oikeaa, kuin alemman.

Namu nuolee ja nuolee, välillä irvistelee mahd. kitkerästä mausta, myllyttää rankasti ja nuolee.

Mutta PUHTAITA ovat. Ja masu on saanut tarpeellista hierontaa.

Imettämään rauhoittuminen ei heti ihan suju, mutta kimulit on sinnikkäitä: 

"Yksissätuumin elontielle!"

6.4. Lääkärillä

Vastaanotossa:
-Tervetuloa, oletteko ennen käyneet täällä?
- En.
-Hei, täällä tulee päivän toinen keisarinleikkaus!
- Katsotaan nyt ensin, olisi kiva jos ei tarvitsisi leikata...

Lääkärin pakeilla:
- Että leikata pitäisi.
- No tuota, aika tulee tänään. Lämmöt on laskenut ja noussut, koira läähättelee, yhtään ponnistusta ei ole vielä tullut. Vihertävää nestettä näkyy valuvan melko paljon. (Kuin merkiksi Namu istahtelee toimenpidehuoneessa ainakin seitsemään paikkaan jättäen märän läntin joka paikkaan ja - mikä minusta ikävintä- imien nestenoron mukana sisäänsä kaikki lattian liat, joita jotenkin tuntui olevan paljon.)

Verikoe: kaikki ok.

Ultrassa:
- Kaksi pentua näkyisi täällä. Molempien syke on hiukan matala näin pennun sykkeeksi.

Röntgenissä:
- Kaksi on, molemmat on isoja.

Yhteenvetona:
- En teitä nyt kotiin laskisi. Leikataan.

Minä:
-Lähden sukulaisilta rahaa keräämään.

Menin Empulle itkeskelemään. Ehkä sittenkin myyn ne molemmat. Jotenkin tämä tuntui valtavalta pettymykseltä. Miksi? Siinä onkin kiinnostavaa miettimistä, ehkä kahden yön valvominen teki tepposensa.

Parin tunnin jälkeen odotushuoneessa :
 Oven takaa kuuluu: "Viuviuviu, VIU, Viu,viu, viu" Marssin sumeilematta sisään. Pahvilaatikossa vesitäytteisten kumihanskojen seassa mellastaa kaksi kiharaista kerää!

 

Nostimme ne lattialla toipuvan vielä tokkuraisen Namun rinnalle ja minä pääsin auttamaan ne ensimmäisille maitopisaroille.

 

"Pidän ne molemmat."

6.4. Ei vieläkään

 

 

 

 Labradori lekoilee, lurautti vaaleanvihreähköä lattialle.

 

Omistaja huohottaa, ei malta pedata eikä syödä.

 

Soitan eläinlääkärille tai lääkärille.

5.4. Joko? Onko jokin hätänä?

 

 

 

 

 

Päivä kului. Ketään ei tullut. Lämpöjä mitattiin muutamien tuntien välein. Nyt se on nousussa: alimmasta 36,5 ollaan nyt 37.0.

Hyvää yötä.

4.4. Labradori EI SYÖ!!!!!!

Namu huohottaa, asettuu pentulaatikkoon, petaa ja myllää - mutta mikä merkittävintä: sille ei kelvannut ruoka. Avautuminen on siis vauhdissa. Uskaltaako tästä lähteä kaupungissa käymään?

Uskalsipa hyvinkin. Illalla labradori huohotti edelleen. Sen lämpötila laski alle 37 asteen.

Yönkin se huohotti.

Aamunkin se huohotti.

Jään siis palkattomalle virkavapaalle päiväksi ja järjestän luvan ja sijaisen.

Labradori ei huohota enää, vaan makailee olohuoneen pöydän alla ja sittemmin kuistilla haukkumassa ohikulkijoita. (Minä sen sijaan makaan pentulaatikossa uupuneena yön valvomisesta...)

3.4. Odottavan aika

Odottavan aika voi olla pitkää, mutta eräät tuntuvat ottavan sen melko lunkisti.
Montakohan pentua tuonne mahtuisi? Huomenna torstaina tulee 9 viikkoa ensitreffeistä, lauantaina viimeisestä tapaamisesta.

Olen mittaillut lämpötiloja, ne ovat olleet yleensä 37,4 -37,5 C, mutta mitä lie olen mitannut, kun olen saanut myös sellaisia lämpötiloja kuin 37,1 ja 37,8 C.

Tänään vuotanut limatippa oli mielestäni hitusen vihertävää, ehkä voisi hyväksyä, että sameampaa. Namu on pedannut petiänsä edelleen. Masussa tuntuu liikkeitä. Maitoa ei erity.

2.4. Miksi labradoodle?



Penni ja Namu näyttelypäivän lopuksi

Idea labradoodeleista on kytenyt mielessäni jo pitkään. Olen kuulunut Kennelliittoon ja käynyt  kasvattajakoulun, joten tiedän kuinka tiukasti siellä suhtaudutaan keittiöjalostukseen tai rotujen likaamiseen tai sekarotuisuuteen ylipäätään. Liiton tarkoituksenahan on nimenomaan tukea puhdasrotuisuutta. Tunnen siis pienen pistoksen, kun sekoitan näitä kahta rotua, enkä ole "hyvä  oppilas ja kiltti tyttö".

Joku muukin saattaa kysyä, että MIKSI? Tämä on niitä tunneasioita, joihin ei ole oikein hyvää vastausta.

Labradori on upea koira. Se voi olla rauhallinen kuin räsymatto tai energinen kuin pommi. Se on kiltti, usein lempeä, ystävällinen ja lapsellinen.

Nämä näyttelylinjaiset labradorit ovat hyvin raskaita ja suhde ruokaan lisää painoa, jollei osata olla äärimmäisen tarkkoja koiran syömisten suhteen eli sitä pitää laihduttaa jatkuvasti. Se on siis sikälikin hyvin inhimillinen rotu! Namu on aina ollut melko sopusuhtainen ja hyvin lihaksikas.

Karvaa labradorista, varsinkin leikatusta, lähtee paljon, tosi paljon. Sen turkki niin tiivis, että ihoa ei näy läpi. Se on myös melko kookas koira, tilaa vievä. Onneksi meidän koirat eivät ole tottuneet tulemaan sänkyyn!

http://www.labradori.fi/

Villakoira on upea koira. Älykäs, oppivainen, kevyt, siro, ei mikään räksyttäjä. Romeo on erittäin mukavan oloinen poika ja hyvin fiksu.

http://www.villakoirakerho.com/villakoira.htm

Labradoodelissa on parhaimmillaan näiden kahden rodun parhaat ominaisuudet. Älykkyyttä ja oppivaisuutta se perii molemmilta, samoin ehkä valoisuutta ja vilkkauttakin. Villakoira, tässä tapauksessa keskikokoinen villakoira, saattaa keventää labradoria ja hillitä sen karvanlähtöä. Ehkä ulkonäöltä minua miellyttävään tulokseen pääsisi ottamalla irlannin terrierin, mutta kartan hiukan terrierien ärhäkkyyttä. Myöskin kova metsästysvietti tekee elämästä joskus hankalaa, kun koiraa ei voi pitää pihalla vapaana. Labradoodelissa ei ole ajavuutta, joten tiiviitä aitoja ei tarvitse rakentaa nytkään. Kumpikaan roduista ei ole haukkuvia - toki portista tulevista saa hiukan huomauttaa.

Labradoodle ei ole rotu ja niinpä niitä on hyvin erilaisia. Tällaisen ensimmäisen polven doodelit eivät ole kovin pitkäkarvaisia. Ehkäpä ne voisivat olla sellaisia "ransuja" tai "kulkureita".

Eli puhukoot järkisyyt mitä tahansa, mieli ja sydän ratkaisee.

Sekä Namu, että Romeo ovat vaaleita ja toivepennut olisivat myös vaaleita. On kuitenkin hyvin mahdollista, että niistä tulisi mustia.

http://www.labradoodle.org.uk/faqs.php?ID=1



Einstein-pentu  alla olevasta linkistä.

http://deeprunkennel.com/einstein-labradoodle-puppy/



http://www.seattlelabradoodles.com/meet.php

1.4. Pentulaatikon rakennusvalvonta toimii

Kuvassa rakennustarkastaja ja hänen assistenttinsa seuraavat pesälaatikon valmistusta selkä suorana. Namu oikealla.

Isäntä uskoi koiran tiineyteen vasta, kun sai pienen napakan potkun kämmeneensä silitellessään masua:"Jaahas. Millainen laatikko tehdään?"

Siitä alkoi päätösten tekeminen. Tästäkin asiasta olin lukenut ja nähnyt monenlaisia versioita. Huomioon täytyy ottaa tietenkin koiran koko ja kuinka kauan pentu tai pennut siinä asustavat.

Haluaisin myös huomioida laatikon jatkokäyttömahdollisuudet: kasvilavana, koirasänkynä, komerona mökillä?




Pohja vai ei? Ei pohjaa, kehikko riittää. Laatikko tulee kodinhoitohuoneeseen, jossa on erittäin lämmin lattia.

Pinta-ala? Pentulaatikon koossa pätee samat lait kuin esim. autoissa: pitäisi olla sisältä tilava, mutta saisi olla vähän tilaa vievä... Päädyimme koiran ja osittain huoneen  tilasta johtuen kokoon 90 cm x 200 cm. Vasemmassa päädyssä on makuuhuone ja samalla ruokailu, keskellä olohuone-eteinen (amerikkalaiseen tyyliin) ja oikealla pisupuoli. Rakennustarkastus hyväksyi tämän lähtökohdan.


Reunojen korkeus? Vintiltä löytyi 20 vuotta käyttöä odottanutta kattopanelia. Sitä laitettiin kolme kerrosta ja valmis korkeus ilman patjoja on 34 cm

Luukku vai reunan madallus? Olennaiselta tuntui kyetä lukitsemaan pennut pesään niin, ettei kukaan ressukka tipahda sieltä ulos. Toisaalta Namun maha roikkuu melko alhaalla, joten hyppääminen voi sattua tisuun, joten laitoimme luukun. Tarkastaja ehti kuitenkin heti tänään jo hypätä reunan yli, joten luukun aukominen ei onneksi ole tarpeen sen pääsemiseksi pois.

Luukun paikka? Ei makuuhuoneeseen eli patjapäätyyn, eikä vessaan eli tulevaan(?)  pissapäätyyn. Siis keskelle, melkein.

Pinnan käsittely? Maalaus? Ei taida ehtiä enää maalata. Maalin haju ei ehkä ehtisi haihtua kunnolla ja syntyvien pentujen herkälle hajuaistille olisi kurja joutua nuuskinaan kemikaaleja. Siis puupinnalle. Hiukan väriä haluaisin ja askaroin hiukan hömppää, jonka kiinnitän vielä oveen.

Peti? Ohut patja ja kosteuden pitävä vanha pöytäliina, jottei patja kastu. + Vanha täkki? +Peite? Aluksi pitäisi olla paljon pedattavaa eli pesäntekoaineita, mutta pentujen synnyttyä ei saisi olla paljon kaikkea kummaa, etteivät ne ressukat eksy peitteiden alle. Sisustustarkastaja saa siis itse tässä vaiheessa järjestellä tekstiilipuolen mieleisekseen.
 Synnytyksessä ajattelin käyttää sairaalan tyyliin vuodealustoja, joita ostin muutamia apteekista. Ne imevät hyvin ja ne voi heittää roskiin. Laitoin yhden jo nyt petiin tutustumista varten. Synnytksen jälkeen laitan pesän pohjaksi koneessa pestäviä pikkumattoja. Ne ovat mukavan tukevia.

Pissaus? Nyt ajattelen lapsellisesti, että pennut vaistomaiseksi ajautuvat pois "makuuhuoneesta" pisuilleen, jotenkin... Laitan siis pesän toiseen päätyyn "PaperCeen", jonka alle kävisi mainiosti vanha auton matto. Hmm.  Ajattelin ovelasti, että opetan niitä heti pissaamaan paperille oven suuntaan. Heti pedin vieressä on kodinhoitohuoneen ulko-ovi ja siitä toivon vielä voivani viedä jonkun pienokaishauvelin pihalle kevätaurinkoon asioimaan.

Sijainti? Laatikko on nyt seinässä kiinni ja osittain työpöydän alla. Synnytyksen ajaksi on lienee viisasta siirtää sitä keskemmälle huonetta niin, että pääsen liikkumaan sen ympärillä? (Pimitin tämän tiedon tarkastajilta.)

Ajatus oli vielä että melko pian  laatikko viedään pois ja tilalle tulee aita, jossa on sitten enemmän tilaa, kunnes nuoriso saa vallata myös eteistä ja keittiötä sekä pihaa. Saapa sitten nähdä.

Sisustus on vielä vajanainen

Puppy Love -sydän

 

29.3. synttärijuhlieni aikaan

Olemme valmistautuneet Synnytykseen. Namun lämpöä on mitattu päivittäin ja jatkossa täytyy mitata useammin. Olen lukenut lukuisia kirjoituksia ja katsonut videoita You Tubesta koirantiineydestä,  synnytyksestä ja pentujen hoitamisesta. Olen kysellyt neuvoa tutuilta, joilla on ollut koirasynnytyksiä. Olen opiskellut uudelleen Kennelliiton Kasvattajaoppaan, jonka sain ollessani kasvattajakoulutuksessa. Suurelle tarjottimelle (ja vähän ympärille) on koottuna:

puhaat sakset
talouspaperia
ohuita muovihanskoja apteekista
5 ml muoviruiskuja
vuodealustoja
lankaa napanuoran sitomiseksi
vaseliinia
desinfiointiainetta
pyyhkeitä
vaaka
vihko valmiine sarakkeineen + kynä
erivärisiä villalanganpätkiä
päivystävän ja oman eläinlääkärimme puhelinnumerot

Pentulaatikkoa vain ei ole, koska isämies ei uskonut koko pentuihin, ennenkuin eilen tuntiessaan liikettä Namun masussa.

Oliko talvisessa illassa taikaa?

Koirien innosta huolimatta parittelu tuntui jäävän hataraksi ja epäilen vahvasti tiineyttä. Aika kuluu työasioissa ja talven ote pysyy lujana.

Namu kehittää taas vahvan valeraskauden. Nisät turpoavat ja koira halajaa lähelle.

Nisät turpoavat edelleen ja edelleen. Tynnyrinmuotoinen rintakehä levenee yhtäkkiä. Kylkiluiden takainen osa levenee. Nisät turpoavat edelleen ja nappirivi on jo sotilaallisen vahva.

Annan sille ylimääräisen matokuurin ja hankin sille hyvälaatuista penturuokaa ruoaksi- varmuuden vuoksi.

Koira ei suostu enää juoksemaan, eikä leikkimään ikikaverinsa Tikrun kanssa. Emme kerro Tikrulle, että Namulla on ollut toinen poika kaverina. Tikru on kuitenkin Kaveri isolla K:lla, ei poikakaveri. Höh.

Kaikenkaikkiaan masu ei kasva kovin paljon, selkeästi kuitenkin. Pyrstöstä erittyy kirkasta limaa muutaman kerran pitkänä norona.

Kun 56 päivää on täynnä, masussa tuntuu liikettä.

Talvisessa illassa oli kuin olikin taikaa!

2.2. synttärijuhlien aikaan

Helmikuun toinen on meidän perheessä isännän syntymäpäivä ja sen kunniaksi koko perhe on koolla. Päivän kiinnostavin vieras on kuitenkin Romeo, joka tulee tapaamaan Namua meille kotiin. Nuoripari seurustelee vasta remontoidussa kodinhoitohuoneessa. Meno on iloista ja lapsekkaan innokasta.

31.1. Ensitapaaminen

Namulla on treffit. Pysäköin auton Pispalan rinteen juurelle ja lähdemme kapuamaan pientä katu ylös. Pohdin kummalla puolella kapeaa katua villakoirauros Romeo asuu. Juuri silloin viereisessä talossa jokin kolahtaa lujaa ikkunaan.

Se on juuri oikea talo. Romeo on vaistonnut meidät ja syöksynyt läpi talon niin innokkaasti kadun puoleiseen ikkunaan, että kolahtaa sitä vasten. Ennenkuin olemme portin takana, on koira meitä vastassa. Molemmat vinkuvat toistensa luo. Avaamme portin. Riemukas meno alkaa.

Me opettajat emme malta olla neuvomatta koiria. Romeo on Namua hiukan matalampi, niinpä ehdotamme rinteen käyttämistä, kinoksen käyttämistä, portaan käyttämistä. Koirat jättävät meidän omaan arvoomme. Naapurit eivät. Pientä koulutyttöä naurattaa: mitä noi hei tekee?

Talvinen ilta pimenee nopeasti. Me poistumme ja Romeo jää katsomaan peräämme tähystyspaikkaansa, aidan kulmaan